Spinaalisessa lihasatrofiassa selkäytimen tärkeät, lihasvoiman ja ‑liikkuvuuden kannalta olennaiset liikehermosolut surkastuvat. Nämä liikehermosolut eli motoneuronit ohjaavat lihasten aktiivisuutta lähettämällä signaaleja keskushermostosta. Keskushermosto on kehon hermoston se osa, johon kuuluvat aivot ja selkäydin.1,2
Liikehermosolujen surkastuminen johtaa etenevään lihasheikkouteen ja ‑atrofiaan (lihasten massan ja voiman asteittaiseen häviämiseen), koska lihakset eivät enää saa signaaleja keskushermostosta.3
Toisin kuin monien muiden harvinaisten neuromuskulaarisairauksien kohdalla, spinaalisen lihasatrofian aiheuttava geenivirhe on tiedossa.
Mikä aiheuttaa spinaalisen lihasatrofian?
Spinaalinen lihasatrofia johtuu SMN1-geenin mutaatiosta. Kyseinen geeni vastaa liikehermosolujen terveyttä ja normaalia toimintaa ylläpitävän SMN-proteiinin tuotannosta. Henkilöillä, joilla on spinaalinen lihasatrofia, SMN1-geenin molemmissa kopioissa on mutaatio, minkä vuoksi SMN-proteiinin tuotanto vähenee. Ellei SMN-proteiinia ole riittävästi, selkäytimen liikehermosolut surkastuvat, jolloin lihakset eivät saa aivoilta oikeita signaaleja.4,5
Liikehermosolujen surkastuminen johtaa asteittaiseen
lihasmassan ja ‑voiman vähenemiseen (atrofia).
Vain suuntaa-antava.
Mitä spinaalinen lihasatrofia tarkoittaa lapsen kohdalla?
Jokaisella lapsella, jolla on spinaalinen lihasatrofia, on erilaiset oireet. On tärkeää huomata, että oireet voivat vaihdella huomattavasti sairauden puhkeamisajankohdan ja vakavuuden mukaan. Lapsilla voi esiintyä etenevää lihasheikkoutta lähimpänä kehon keskustaa olevissa lihaksissa, kuten hartioissa, reisissä ja lantiossa. Näitä lihaksia tarvitaan esimerkiksi konttaamiseen, kävelyyn, istumiseen ja pään liikkeiden ohjaamiseen. Sairaus voi vaikuttaa myös hengitykseen ja nielemiseen.6
Spinaalinen lihasatrofia ei vaikuta kognitiivisista toiminnoista vastaaviin neuroneihin. Kognitio tarkoittaa tiedonkäsittelyn prosessia, jonka avulla saamme tietoa ja ymmärrystä ajattelemalla, kokemalla ja aistien kautta.7,8 Erään tutkimuksen mukaan spinaalista lihasatrofiaa sairastavien lasten ja nuorten älykkyys on normaali ja älykkyysosamäärä normaalilla alueella. Älykkyystestien sekä kognitiivisten ja käyttäytymiseen liittyvien testien avulla saatetaan pystyä auttamaan kouluikäisiä siten, etteivät he kyllästy, saa liian vähäisiä haasteita tai turhaudu.9
Mitä minun pitäisi tietää SMN2:sta?
Kaikilla spinaalista lihasatrofiaa sairastavilla henkilöillä on vähintään yksi ”varageeni” eli SMN2. SMN2-geenin rakenne on samanlainen kuin SMN1:n, mutta vain pieni osa (10 %) sen tuottamasta SMN-proteiinista on täysin toimivaa. SMN-proteiinin alhainen taso ei riitä pitämään hengissä keskushermoston liikehermosoluja.10,11
SMN2-geenien määrä voi vaihdella: mitä suurempi määrä SMN2-kopioita on, sitä lievemmät spinaalisen lihasatrofian oireet ovat.4,12 Sairauden oireet vaihtelevat laajalti, ja vaikka SMN2-kopioiden määrän ja sairauden vaikeusasteen välillä on vahva korrelaatio, myös poikkeuksia esiintyy.
Miten spinaalinen lihasatrofia periytyy?
Spinaalinen lihasatrofia periytyy autosomaalisesti resessiivisesti, mikä tarkoittaa, että lapsi voi saada spinaalisen lihasatrofian, jos hän perii molemmilta vanhemmiltaan yhden SMN1-geenin, jossa on mutaatio. Jos lapsi perii vain yhden SMN1-geenin, jossa on mutaatio, hän on sairauden kantaja, mutta hänellä ei yleensä ole spinaalisen lihasatrofian oireita.13
Jos suvussasi esiintyy spinaalista lihasatrofiaa, olet kantaja keskimääräistä todennäköisemmin. Jos harkitset lasten hankkimista, kannattaa ehkä keskustella lääkärin kanssa ja selvittää, mitkä mutaatiot ovat yleisiä suvussasi. Kun suvun mutaatio(t) tiedetään, voidaan valita tilanteeseesi sopiva testi:
- Jos suvun mutaatiot ovat SMN1-geenin deleetioita, kannattaa ehkä testata kopioiden määrä
- Jos suvun mutaatioissa on geenin vaikeammin havaittavia muutoksia, lääkäri ja laboratorio voivat selvittää, voidaanko kyseisen muutoksen esiintymistä testata
Kopioiden lukumäärä voidaan testata, vaikka sukusi mutaatiotietoja ei olisi käytettävissä. Todennäköisyys sille, että olet geenivirheen kantaja, voidaan ennen testausta määrittää laskennallisesti perhetaustasi perusteella. Jos tulokset ovat normaalit, sinulla voi olla pienempi todennäköisyys olla kantaja.
Monet laboratoriot ja sairaalat tarjoavat kantajien seulontaa, jossa selvitetään, onko yksi tai kumpikin vanhempi mutatoituneen SMN1-geenin kantaja. Henkilöt ja perheet voivat saada tämän avulla tietoa siitä, miten suurella riskillä syntyvällä lapsella olisi spinaalinen lihasatrofia.14 Perinnöllisyyslääkäri tai ‑hoitaja auttaa perheitä ymmärtämään geneettisiä riskejä, testausta ja diagnoosia.
Tietoa perinnöllisyysneuvonnan asiantuntijan roolista on täällä
LÄHTEET
1. Lunn MR, Wang CH. Spinal muscular atrophy. Lancet. 2008;371(9630):2120-2133. 2. Wang CH, et al. Consensus statement for standard of care in spinal muscular atrophy. J Child Neurol. 2007;22(8):1027-1049. 3. National Institute of Neurological Disorders and Stroke. Motor Neuron Disease Fact Sheet. 2012. Available at: https://www.ninds.nih.gov/Disorders/Patient-Caregiver-Education/Fact-Sheets/Motor-Neuron-Diseases-Fact-Sheet. Accessed January 9, 2017. 4. Genetics Home Reference. SMN1 gene. 2012. Available at: https://ghr.nlm.nih.gov/gene/SMN1. Accessed January 9, 2017. 5. Genetics Home Reference. SMN2 gene. 2012. Available at: https://ghr.nlm.nih.gov/gene/SMN2. Accessed January 9, 2017. 6. Finkel R, et al. 209th ENMC International Workshop: Outcome Measures and Clinical Trial Readiness in Spinal Muscular Atrophy 7-9 November 2014, Heemskerk, The Netherlands. Neuromuscul Disord. 2015;25(7):593-602. 7. Cure SMA. At School. 2016. Available at: http://www.curesma.org/support-care/living-with-SMA/daily-life/at-school/. Accessed January 9, 2017. 8. National Organization for Rare Disorders. Werdnig-Hoffman Disease. 2012. Available at: https://rarediseases.org/rare-diseases/werdnig-hoffmann-disease/. Accessed January 9, 2017. 9. Iannaccone ST. Modern management of spinal muscular atrophy. J Child Neurol. 2007;22(8):974-978. 10. Cherry JJ, et al. Identification of novel compounds that increase SMN protein levels using an improved SMN2 reporter cell assay. J Biomol Screen. 2012;17(4):481-495. 11. Darras BT, Royden Jones H Jr, Ryan MM, De Vivo DC, eds. Neuromuscular Disorders of Infancy, Childhood, and Adolescence: A Clinician’s Approach. 2nd Ed. London, UK: Elsevier; 2015. 12. Prior TW. Perspectives and diagnostic considerations in spinal muscular atrophy. Genet Med. 2010;12(3):145-152. 13. National Organization for Rare Disorders. Spinal Muscular Atrophy. 2012. Available at: https://rarediseases.org/rare-diseases/#causes. Accessed January 9, 2017. 14. Quest Diagnostics. SMA Carrier Screen. 2013. Available at: http://www.questdiagnostics.com/testcenter/testguide.action%3Fdc%3DTS_SMA. Accessed January 9, 2017.